Kun järjestelmähanke alkoi elää omaa elämäänsä

Tietojärjestelmän tehtävä on helpottaa yrityksen toimintaa. Joskus käy päinvastoin. Hyväkin hanke voi ajautua väärään suuntaan.


Tämä on case siitä mitä tapahtui, kun onnistunut CRM-käyttöönotto kasvoi vähitellen järjestelmäkokonaisuudeksi, jonka kehittämisessä alkuperäinen tavoite jäi taka-alalle. Lopulta käyttäjät palasivat vanhoihin toimintatapoihinsa.

Kaikki alkoi todellisesta tarpeesta

Kuluttajille remontointipalveluja tarjoava pk-yritys halusi kehittää myyntiään ja laajentaa toimintaansa valtakunnalliseksi. Myyntityö perustui alueellisesti toimiviin edustajiin, joiden piti hallita asiakaskontaktinsa ja myyntimahdollisuutensa.

Asiakastietoja oli aluksi Excel-taulukoissa ja myyjien omissa muistiinpanoissa. Kokonaiskuvan muodostaminen oli vaikeaa, eikä myynnin etenemistä voitu seurata järjestelmällisesti.

Yrityksessä otettiin käyttöön avoimeen lähdekoodiin perustuva CRM-järjestelmä.

Ratkaisu onnistui. Asiakastiedot saatiin yhteiseen käyttöön, myyntimahdollisuuksien käsittely selkeytyi ja alueellista myyntiverkostoa voitiin kehittää suunnitelmallisemmin.

Järjestelmä ratkaisi ongelman, jota varten se oli hankittu.

Kun hyvästä työkalusta haluttiin enemmän

Toiminnan kasvaessa myös johdon odotukset järjestelmälle kasvoivat.

CRM:n rinnalle hankittiin laajempi taloushallinnon ja toiminnanohjauksen järjestelmäkokonaisuus. Tavoitteena oli saada yrityksen toimintaa entistä paremmin hallintaan ja enemmän tietoa päätöksenteon tueksi.

Ajatus oli ymmärrettävä. Johto halusi seurata myynnin etenemistä, edustajien aktiivisuutta ja toiminnan tehokkuutta. Myös järjestelmien tarjoamia ominaisuuksia haluttiin hyödyntää mahdollisimman perusteellisesti.

Vähitellen järjestelmiin alettiin kuitenkin lisätä toimintoja, määrityksiä ja yksityiskohtaisia kirjaamisvaatimuksia, joiden hyöty käyttäjille ei enää ollut yhtä selvä.

Myyjien työskentelyä haluttiin seurata yhä tarkemmin. Huomiota kiinnitettiin jopa järjestelmään kirjautumisen ajankohtiin.

Jokainen uusi vaatimus saattoi erikseen tarkasteltuna vaikuttaa perustellulta. Kokonaisuutena ne kuitenkin muuttivat järjestelmän luonnetta.

Alun perin myyntityötä helpottaneesta työkalusta oli kehittymässä yhä yksityiskohtaisempi toiminnan seurannan ja ohjauksen väline.

Käyttäjät palasivat vanhoihin toimintatapoihin

Myyjän tärkein tehtävä on palvella asiakkaita ja saada aikaan kauppaa. Jos asiakaskäyntien, yhteydenottojen ja tarjousten käsittely alkaa vaatia kohtuuttomasti hallinnollista työtä, järjestelmän hyöty voi kääntyä itseään vastaan.

Tässä tapauksessa järjestelmäkokonaisuuden käytettävyys heikkeni. Työskentely muuttui monimutkaisemmaksi, ja käyttäjien oli yhä vaikeampi sovittaa järjestelmän vaatimuksia omaan arkeensa.

Lopulta tapahtui jotakin, joka kertoo paljon kehityksen suunnasta.

Myyjät ja alue-edustajat alkoivat jälleen käyttää Excel-taulukoita ja omia muistiinpanojaan.

Juuri niistä oli alun perin haluttu päästä eroon.

Ongelma ei ollut se, etteivät käyttäjät olisi ymmärtäneet yhteisen järjestelmän hyötyjä. Ensimmäinen CRM-ratkaisu oli jo osoittanut ne.

Ongelma oli, ettei laajentunut järjestelmäkokonaisuus enää palvellut heidän työskentelyään riittävän hyvin.

Enemmän tietoa ei aina tarkoita parempaa johtamista

Johdolla on perusteltu tarve saada luotettavaa tietoa yrityksen toiminnasta. Mutta missä kulkee tarpeellisen tiedon ja liiallisen seurannan raja?

Järjestelmä voi tuottaa valtavan määrän tietoa työntekijöiden toiminnasta. Kaikki tämä tieto ei kuitenkaan kerro, miten hyvin yritys toimii.

Esimerkiksi järjestelmään kirjautumisen ajankohta ei vielä kerro myyjän työn tuloksellisuudesta. Eikä yksityiskohtaisten kirjausten määrä välttämättä osoita, kuinka hyvin asiakassuhteita hoidetaan.

Pahimmillaan mittaamisesta tulee itsenäinen tavoite.

Jos järjestelmää aletaan pitää ensisijaisesti valvontavälineenä, käyttäjien suhtautuminen siihen muuttuu. He saattavat alkaa etsiä omia tapojaan selviytyä järjestelmän vaatimuksista.

Samalla menetetään juuri sitä yhteistä, ajantasaista tietoa, jota järjestelmähankkeella alun perin tavoiteltiin.

Kuka vastaa kehittämisen suunnasta?

Jälkikäteen on helppo tunnistaa kohtia, joissa kehittämisen suuntaa olisi kannattanut arvioida uudelleen.

Jokaisen uuden ominaisuuden kohdalla olisi hyvä kysyä: mitä konkreettista hyötyä se tuottaa, kenen työtä se helpottaa ja kuinka paljon se lisää käyttäjien työmäärää?

Ominaisuuden olemassaolo ei vielä ole riittävä peruste sen käyttöönotolle.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain ohjelmistoista. Ratkaisevaa on myös se, kuka vastaa järjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja millä perusteilla päätökset tehdään.

Lähes neljän vuosikymmenen aikana olen nähnyt monenlaisia yritysten tietojärjestelmähankkeita. Niiden lähtökohdat, johtamistavat ja lopputulokset ovat vaihdelleet huomattavasti.

Eräs havainto on kuitenkin toistunut.

Parhaat tulokset syntyvät yleensä silloin, kun tietojärjestelmistä vastaava henkilö ymmärtää yrityksen liiketoimintaa ja osallistuu myös sen johtamiseen.

Pelkkä teknisen projektin johtaminen ei riitä. Tarvitaan kykyä arvioida järjestelmäkehityksen vaikutuksia yrityksen prosesseihin, henkilöstöön, asiakkaisiin ja kannattavuuteen.

Samalla tarvitaan uskallusta sanoa, ettei jotakin ominaisuutta kannata toteuttaa, vaikka se teknisesti olisi mahdollista.

Yksittäinen järjestelmähanke voi onnistua teknisesti ja silti tuottaa liiketoiminnan kannalta huonon lopputuloksen.

Siksi onnistumista ei pitäisi arvioida vain sen perusteella, onko kaikki suunniteltu saatu toteutetuksi.

Paljon tärkeämpi kysymys on, toimiiko yritys järjestelmän ansiosta paremmin kuin ennen?

Järjestelmän on palveltava yritystä – ei päinvastoin

Kuvaamani yrityksen tapauksessa osa käyttäjistä palasi aiempiin työvälineisiinsä. Järjestelmän kehittämiseen oli käytetty aikaa, rahaa ja osaamista, mutta käyttäjät kokivat aikaisemmat, puutteellisetkin toimintatavat sujuvammiksi.

Tällaisia tilanteita ei pitäisi pitää pelkkinä muutosvastarinnan osoituksina. Ne voivat kertoa siitä, että kehittämisessä on kadotettu alkuperäinen tavoite.

Tietojärjestelmän tarkoitus ei ole saada yritystä toimimaan mahdollisimman tarkasti ohjelmiston ehdoilla. Sen tarkoitus on auttaa yritystä toimimaan paremmin.

Jos tämä periaate unohtuu, pienestäkin järjestelmähankkeesta voi tulla suuri ongelma.


Artikkelin yritysesimerkki perustuu todellisiin kokemuksiin. Toimialaa ja yksityiskohtia on muutettu yrityksen tunnistettavuuden estämiseksi.